Ruskeantylsä avokadodippi

Hyvän makuiset ruoat voivat vain olla niin karmean näköistä ettei niitä valitettavasti halua tarjoilla. Tässä yksi hyvä esimerkki kun sitruunan mehu oli loppu ja teki mieltä guacamolea ranskalaisten kera. Käytin sitruunan mehun sijaan balsamietikkaa ja tulos oli karmeata näköistä ruskeata mössöä, joka kuitenkin oli nautintoa syödä.

En ole mikään suuri ihailija niin sanotulle cross-over-kitchenille, siis keittiölle joka ottaa vähän jonkun aasialaisen maan keittiöstä ja sekoittaa sen Italialaiseen ja vaikkapa Suomalaiseen, joskus kuitenkin minulla vahingossa syntyy yhdistelmiä ruokaa laittaessa.

Tämä dippikastike on melkein samaa kuin meksikolainen Guacamole ja se ei todellakaan ole kuvan kaunis. Se saa ruskean mössön ulkonäkönsä Balsamietikasta, joka tekee siitä aivan erilaisen ja kastikkeen maku jotenkin jalostuu. Vaikka ulkonäkö ei mitenkään ole houkutteleva, niin se kuitenkin on aivan loistava dippikastike, ja varsinkin kotona keitetyille ranskan perunoille ja sopii myös vaihtoehtoiseksi kastikkeeksi Crudités’ille Hummuksen kanssa. Tässä resepti jos uskallat kokeilla.

Tulinen avokadodippi
avokadoa
1 valkosipulin kynsi
suolaa
1-2 rkl balsamietikkaa
1-5 valkosipulin kynttä
1 tl chilitahnaa

Halkaise avokado, poista sen siemen ja kuori se. Kuori valkosipuli ja leikkaa se hieman pienemmäksi. Kokoa ainekset kulhoon tai monitoimikoneeseen ja surauta kaikki soseeksi. Tarjoile ranskisten tms. kera.

Käyrä porsankyljys

Nykyään kyljyksissä harvoin enää on niiden tavallista paksua rasvareunusta, joka se kupristuu sitä kuumennettaessa ja kyljyksestä tulee näin hienosti käyrä. 

Tästä syystä kyljyksen rasvaan, jos sitä vain on, kannattaa tehdä pienet viillot, jotta kyljys pysyy tasaisena pannussa kypsennyksen aikana. Jälkikasvu kutsui näitä sormiksi kun porsaankyljyksen reunat leikattiin auki vähän liikaa ja ne muodostivat sormia.

Suojaa karjalanpiirakkataikina

Vaikka itsekin olen aika haka jo näissä keittiöhommissa niin kuitenkin edelleen löytyy uusia niksejä ja näitä meidän mummot kyllä tietää. Kyllä se karjalanpiirakan leipominen minulta edelleen onnistuu, mutta oli hyvä saada asiantuntevaa neuvoa äidiltä pöydän toiselta puolelta.

Tiedän miten piirakan pohjat parhaiten pyöritetään ja ohuiksi saadaan, mutta olin tyystin unohtanut miten tärkeätä on estää kaulittujen piirakan pohjkien kuivumisen estäminen.  Tässä hyvä esimerkki pohjasta joka ollut liian kauan pöydällä.

Taikinapallon pinta on liian kuiva joten sitä kauliessa nämä kuivuneet kohdat ovat kuvassa näkyvät laikut. Tämän piirkanpohjan vielä saa rypytettyä kauniista, mutta jos näitä valmiiksi kaulittuja pohjia ei suojaa kuivumiselta niitä ei saa rypytettyä. Toinen hyvä vaihtoehto on leipoa karjalanpiirakat isommalla joukolla, seurassa on kivaa leipoa ja vaihtaa kuulumisia, ja piirakat valmistuvat siinä aivan huomaamatta sivutuotteena, muta herkullisena sellaisena.