Vaikeinta ruoasta kirjoittamisessa on kertoa asioita jotka ovat omalle itselleen aivan itsestäänselvyyksiä, ja selittää ne joten muutkin ne ymmärtävät, mieluiten tavalla jotta myös keittiönoviisitkin uskaltavat kokeilla jotain aivan uutta.
Se vain valitettavasti on niin että kun on laittanut jotain ruokalajia tarpeeksi monta kertaa autopilootti ottaa vallan ja sitä vain tekee niin kuin on aina tehnyt eikä ole tietoinen kaikesta mitä aina tekee, näin ainakin minulla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä ettenkö tekisi koskaan virheitä, niitä sattuu tämän tästä ja ne päätyvät tänne.
Jos joku vielä viime kesänä olisi kysynyt minulta mikä on kaikkein tärkeintä ruoanlaitossa olisin kertonut siitä miten tärkeää puhtaus on ruoanlaitossa. Hygienia, käsien pesu ja ruoanlaittovälineiden ainainen pesu ja tiskaaminen, keittiön puhdistus, oikeitten pesuaineiden valinta jotta kaikki pysyy puhtaana ja välttyy ikäviltä yllätyksiltä kuten ruokamyrkytyksiltä ja toiseksi olisin kertonut miten tärkeä veitsi, että veisti on terävä ja että se sopii omaan käteen.
En ole mikään ammattikokki, mutta olen kuitenkin tarpeeksi kokenut lihanpaloittelija, ja tiedän varsin että liha pitää leikata syitä vastaan. Jos leikkaat lihan väärinpäin saa tuhottua mureimmankin lihapalan, ja juuri tämän minä tein. Syy tähän oli etten ollut vielä sytyttänyt valoa, joten totesin että valo oikeasti on kaikkein tärkein apuväline keittiössä.
Sitä ei edes saa keittiötä puhtaaksi jollei ole kunnon valaistusta ja minä iltahämärässä menin ja pilasin leikkaamalla hyvän lihapalan väärinpäin, ja jouduin tarjoilemaan vieraille erittäin sitkeän lihapalan, vaikka oikeasti osaan parempaa. Ja ei siinä mikään selittely auta, vaikka vieraat olisivat ennen kyläillessään luonasi syöneet paremmin. Näin se vain on, sytytä valot jotta näet äläkä nyhertele missään hämärässä tunnelmavalossa!
Säästyvät sormenpäätkin pätkimiseltä.
